Turvallista matkaa me toivotamme näin

Talli tyhjeni taas kun rakas Memo-ponini jätti kivut taakseen.

Meemo jouduttiin lopettamaan tänään, jatkuvan kaviokuumeen takia ja niistä johtuvien pahojen kipujen. Tämä tuli niin äkkiä etten vieläkään ymmärrä että kun menen tarhaan Meemo ei ole ensimmäisenä valmiina tai hirnumassa kavereidensa perään ja pitämässä laumaansa koossa.



 

 Jäi jälki sydämiimme,

Jälki unelmiin

Vaikeinta ehkä se että pieni ponini oli oikeasti minun ei kenenkään muun. Ja Meemo oli aika läheisriippuvainen joten se oli minulle kuin paras ystävä joka ei jättänyt puoltani.

Ensimmäiset vuodet olivat hankalia mutta mahtavia, ja se kuinka paljon kehityimme! Mutta sitten ensimmäinen kaviokuume pilasi kaiken. Ja kun Valma tuli sivuutin Meemoa koska en tavoitellut sen kanssa mitään ja jos joku niin se tunsi kateutta. Olen siitä vihainen itselleni etten harjaillut sitä ja oikeasti käyttänyt aikaani siihen. Mutta silti minulla oli side poniini ja rakastin ja rakastan sitä niin hirveästi että toivon vain että olisin näyttänyt sen.

I promise to love you forever,

Every single day of

Forever

Samoin kuin Sepen lähtiessä kävin antamassa Meemolle porkkanan. Kun kävelin sen luo itkien se taisi vaistota jo tulevan ja näytti hivenen pelokkaalta, en melkein pystynyt lähtemään. Halasin sitä muutaman kerran tukeutuen siihen viimeisen kerran ja kerroin rakastavani sitä. kun kävelin pois se näytti niin urhealta ja helpottuneelta. Mutta samalla tuntui kuin olisin pettänyt sen kääntämällä selkäni.

Now you´re free,

but i´m sad

Nyt rakas enkelini on kivuton ja voi nauttia ruohoa ystävän kanssa samalla vahtien laumaansa korkeammalta.



Mikään ei tule koskaan korvaamaan uljasta mustaani. 



Nyt on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa...

Tänään tapahtui yksi niistä asioista jota ei odottanut tai tajunnut joutuvansa jo nyt kokemaan. Sebastian, Sepe lopetettiin tänään 9.7.2017. Se oli todella kipeä ja kaviokuume tuli todella usein. Sepe oli 19-vuotias, tai niin luulemme koska siitä ei ole  tarkkaa tietoa syntymäpäivästä.

                            

 

For the last time

I take a look at you

I could say something but I'm silent

For the last time

You take a look at me

 You just wait

If I'll ever see you again

 

 

Sepe on aina ollut minun elämässäni ja on niin hirveää tajuta ettei se tule ikinä enää hörisemään tai painamaan päätään syliini, en voi painautua sitä vasten huonoimpina päivinä, tai nauraa sen irvistyksille tai tempuille.

 

         I would hold you in my arms,

I woul take the pain away.

Thank you for all you've done,

Forgive all your mistakes.

 

 

Sepe opetti minulle eniten päättäväisyyttä. En tule koskaan unohtamaan kuinka se pukitteli ja heitteli minua kyydistään kerta toisensa jälkeen, mutta myös kuinka luotettava ja varma se oli. Se ei pelännyt.

 

Now you don't fell pain, now you can be free. 

 

Kadun etten ole hoitanut ja rapsutellut sitä niin paljon kun olisin voinut koska nyt en voi enää tehdä sitäkään.

 

 

     Thank you for keeping my secrets.

Thank you for teaching me more about myself.

Thank you for being the best listener in the world.

Thank you for teaching me how to fly even little.

Thank you for helping me face my fears.

Thank you making me smile even when i didn't want.

Thank you for giving me confidence,

Thank you loving me just the way I am and never judging me.

Thank you for showing me what I'm worth.

Thank you for making my dreams reality.

Thank you for everything.

Thank you for being my best friend.

Thank you for being my pony.

All the carrots in the world could never make up for the things you've done for me.

 

Vaikeinta oli kohdata Sepe aamulla, se näytti niin onnelliselta ja pelottomalta ja annoin sille porkkanan ja leikkasin harjaa muistoksi. Ja lopuksi niin kuin sille jo sanoin rakastan sua aina.

 

 





 





 

 



 

 

Kesälaitumilla

Tuntuu olevan pitkä aika siitä kun olen viimeksi koneella tänne kirjoittanut, ja niin onkin.

 

Tämä on nyt enemmän kuvapostaus, hepat ovat päässeet laitumille jo öiksikin. Mutta vielä ennen kuvia ajattelin muistuttaa hevosinstagramistani. Siellä on yleensä päivityksiä tiuhempaan kuin täällä. (@valmavaltaa). Nyt kun on loma niin sinne yritän päivitellä usein ja samalla herättelen tätäkin. Ja  kuvat on ottanut Laura Lappalainen. Kuvat ovat ensimmäiseltä kerralta laitumelta tänä kesänä ja Sepe ja Memo eivät ole tuolla kaviokuumeriskin takia. Mutta nyt kun hevoset ovat eri laitumella niin Sepellä ja Memolla on oma puolisko tai alue jossa on puita, katos ja heinäpaali ja lyhyt ruohopohja josta ei kyllä irtoa mitään.

koulukisoissa

Alkuun nopeat pahoittelut epäaktiivisuudestani. Ja myös talvisesta bannerista! Mutta tosiaan tällä viikolla ollaan maanantain valmennusta lukuun ottamatta treenattu meidän tämän päivän koulukisoihin. Mennään helppo C:1 2000. Treeneissä Valma on ollut todella hyvä vaikka itse en oikein ole ollut hyvä kuski.

Puhelinlaadusta pahoittelut mutta kiitos kuvista kuuluu äidilleni.

 

Nyt olemme vasta matkalla kisoihin. Ajattelin jo vähän tätä kirjoitella kun kuitenkin matka kestää sen vähän vajaan kolme tuntia. Minua ei tällä hetkellä jännitä. En jännitä hirveästi ikinä ja jos satun jännittämään niin se alkaa vasta kisapaikalla. Mutta tältä päivältä toivon vain tasaista ja rentoa rataa. En ole miettinyt mitään prosentteja jotka haluaisin mutta yli tai tasan 60,00 olisi kiva saada. Vähän mietityttää miten meidän peruutus ja kokoradat laukassa sujuu. Mutta palailen kisojen jälkeen kirjoittelemaan.

Kisat on nyt takana päin ja matka kotiin alkoi. Ei ollut meidän päivä taaskaan. Tai itse en ainakaan ratsastanut yhtään hyvin. Siellä oli kaksi tuomaria joista toinen antoi meille 59,250% ja toinen 61,750% ja yhteistulos on sitten 60,500%. Saimme sen tuloksen mitä hain mutta paremminkin olisi voinut mennä.

 

Valma oli verryttelyssä raskas, hermostunut ja ei suostunut menemään oikeinpäin, vähän kuin ratsastajansa. Itse myös sooloilin taas siellä. Kun oli meidän vuoro niin motivaatio oli kohdillaan mutta hevonen ei. Radalla Valma meni hetkittäin muodossa mutta ei se silti kevyt ollut. Osuttiin ihan hyvin pisteisiin. Laukassa  Valma oli vahva enkä saanut sitä taipumaan sisälle vaan se meni pää ulkona ja punki sisälle koska se kyttäsi aitoja johon lensi hiekkaa ja se kuulosti vissiinkin sitten pelottavalta.

Kyllähän se ärsyttää että ajettiin tämän takia hirveä matka, mutta jos ei muuta jäänyt käteen niin edes kokemus ja uusi talli. Ensi viikonloppuna on vuorossa kisat Hämeenkyrössä. Lauantaina koulu ja sunnuntaina este. Täytyy treenata nyt se koulupuoli edustuskuntoon niin ollaan valmiita viikonlopulle.

Puomeilua

Mennään Valman kanssa perjantaina Jari Sneckin valmennukseen, en ole varma saanko kuvaajaa mutta postauksen teen ainakin.

Nämä kuvat ovat kesältä ja kaikissa on minä ja Sepe. Kuvat otti Laura.

Maanantai 24.4.

Kävelyn jälkeen verryttelimme ravissa menemällä vähän normaalia isommalla pääty-ympyrällä olevia puomeja. Puomeja oli neljä. Valma oli hyvin kuulolla ja jäi odottamaan hyvin. Menin estepenkillä ja -suitsilla. Valma innostui kyllä puomeista muttei tullut vahvaksi. Menimme kevyessä- ja harjoitusravissa kumpaakin suuntaan. Sitten otimme pienet käynnit koska Valma oli vähän väsynyt vielä lauantain kisoista.

Laukassa menimme ensin kumpaankin suuntaan vain ympyrän päädyissä olevia vastakkaisia puomeja. Valma alkoi innostua mutta keskittyi silti pidätteisiini ja saimmekin puomit keskelle joka kerta. Sitten aloimme ottaa kaikkia puomeja ja siinä Valma innostui ja juoksi välillä pois alta jonka takia pari puomia ei osunut ollenkaan. Siitä se alkoi pikkuhiljaa sujumaan mutta oli välillä vähän kiire kääntää puomilta seuraavalle. Välit olivat kolme tai neljä askelta kaaresta riippuen.

Se sujui suhteellisen hyvin koko ajan, mitä nyt välillä puomit vähän kolahteli.

 

Sen jälkeen ravailin vielä loppuun ja käytiin loppukäynnit maastossa.

 

Tiistai 25.4.

Valmalla oli tiistaina vapaa koska keli oli niin huono.

Keskiviikko 26.4.

Tänään menin samaa tehtävää ja koko tunti oli aika samanlainen, mutta Valma oli tuplasti parempi!

Sebastian

 

Sepestä en ole hirveästi puhunut mutta ainakin yksi video siitä löytyy hevosinstagramistani (@valmavaltaa). Sepe on taas kävellyt huonosti ja joutunut olemaan karsinassa muutaman päivän. Voin ainakin instagramissa ilmoitella Sepen kuulumisia mutta toivottavasti menee ohi ja parempaan niin kuin aikaisemminkin.  



Kuvapostaus

Tänään olisi kuvapostausta pitkästä aikaa luvassa. Kaikki kuvat on otettu 2017. Ja maneesikuvat ovat kaikki viime KuRan kisoista.

 

 

 

 

 

 

Kisoissa

Tänään olimme Tammelassa kisaamassa 60cm ja 70cm.

60cm Piensuokkicup

 

Verryttely oli vähän ärsyttävä, koska se oli maneesissa joka oli todella kuuma ja kostea, joten Valma hikosi siellä aika nopeasti. Mutta ei se nyt niin hirveästi haitannut. Valma oli verryttelyssä hyvin kuulolla ja taidettiin ottaa noin viisi hyppyä, pari okserille ja pari pystylle.

 

Pahoittelut puhelinlaadusta ja muuten menisikin mutta kun täytyi rajailla vähän niin laatu meni. Mutta kiitos kuvista äidilleni.

 

Meitä oli luokassa vain kolme ja yksi ei edes ollut suomenhevonen. Mutta olin siis toinen ja esteitä oli kahdeksan, eikä uusintaa. Valma lähti aina välillä käsistä mutta yritin saada sen rauhalliseksi ja välillä se tulikin todella hyvin takaisin. Mutkat menimme aika kaahaten josta johtuen kahdelle esteelle kolahti mutta onneksi ei tippunut! Ja yhden edessä tuli pari askelta ravia koska kuski pidätti ja pohje jäi. Mutta radasta jäi todella hyvä fiilis! En tiedä miten sijoituimme muuta kuin että emme voittaneet. Mutta ei se haittaa koska lähdin vain hakemaan puhdasta rataa ja sen sain.

 

 

70cm

 

Verryttelyssä ehdimme ottamaan vain yhden hypyn koska tuli kiire kävelemään rataa. Mutta Valma tuntui todella kivalta ja oli melkein enemmän kontrollissa.

 

Sitten pitikin jo mennä radalle koska olin ensimmäinen. Onneksi oli yksi rata alla niin ei haitannut. Esteitä oli kahdeksan perusradalla ja viisi uusinnassa. Ja kisaajia viisi.

 

 

Rata alkoi paremmin ja sain itse pysyttyä pystyssä paremmin joka näkyi heti. Valma vei taas varsinkin mutkissa aika paljon mutta se tuli takaisin aina välillä hyvin. Ja pääsimme uusintaan jonka varalle minulla ja siskollani oli tiukat tiet suunniteltuna mutta en niitä päässyt toteuttamaan Valman reippauden takia mutta ensikerralla sitten. ;) Uusinnan viimeinen este päätti sitten liian reippaan ja pitkän lähestymisen seurauksena tulleen laakean hypyn takia pudota. Ja itse tein vielä sellaisen virheen että annoin pohjetta ja päästin kädet vähän pois, mutta näistä opitaan.

 

 

Kuitenkin sitten toisiksi tultiin ja olihan se Valman menemisen tahdon ansiota! Itse en sitä yhtään odottanut koska se este tippui mutta luokassa oli sitten vain yksi puhdas rata. Oli kyllä kiva päästä kunniakierrokselle!

 

 

 Muuta

 

Vielä sen verran että vaikka kisapaikka ei ihan ihanne ollut, mm. kuulutukset eivät kuuluneet, maneesin kuumuus ja kosteus, parkkeeraus paikan miettiminen, niin paikasta jäi silti ihan hyvät fiilikset. Ja jotenkin olen niin iloinen kuinka paljon kehitystä on tapahtunut taas.